Diabetes (diabetes mellitus) on nykyisin kolmanneksi yleisin kansantauti Suomessa ja kansainvälisestikin yksi yleisimmistä aineenvaihduntasairauksista. Diabetes on sokeriaineenvaihdunnan sairaus, ja sitä nimitetään puhekielessä usein sokeritaudiksi. Verensokerin eli veriplasman glukoosipitoisuus on diabeetikolla pysyvästi yli 7,0 mmol/l. Normaalin verensokerin yläraja on 6,0 mmol/l.

Jos sinulla on todettu tyypin 2 sokeritauti ja haluat tilata hoitokuurin (Metformin) verkosta, voit tehdä tilauksen Medilicon sivuilta suorittamalla ilmaisen lääkärin konsultoinnin. Lääkärin konsultoinnin avulla lääkäri varmistaa, että valitsemasi lääkitys on varmasti turvallinen ja sopiva sinun käyttää. Tilauksesi annostellaan ja lähetetään rekisteröidystä apteekista. Turvallisen ja luottamuksellisen palvelumme kautta lääkityksesi toimitetaan luottamuksellisesti kotiosoitteeseesi 3-5 arkipäivässä.

  • E-resepti
    lääkäriltämme

  • Resepti kelpaa
    kaikissa apteekeissa

  • Nopea
    toimitus
  • Kaikenkattava
    lääketieteellinen hoitopalvelu

Yleistä diabeteksesta

Diabeetikon haima toimii normaalista poikkeavalla tavalla. Haima tuottaa insuliinia, joka on vastuussa glukoosin eli rypälesokerin määrän säätelystä veressä. Haiman toiminnan muutokset aiheuttavat näin ollen muutoksia myös veren glukoosipitoisuudessa. Muutosten takia diabeetikon verensokeri on jatkuvasti koholla ja sokeria erittyy virtsaan.

Diabetes jaetaan kahteen päätyyppiin: tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen. Olemassa on myös muita diabetestyyppejä, mutta niitä esiintyy huomattavasti vähemmän kuin niin kutsuttuja ykkös- ja kakkostyypin diabetestapauksia. Erityisesti viime vuosikymmeninä tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden määrä on noussut merkittävästi, sillä lähes 90 prosenttia diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta. Diabetes voi aiheuttaa erilaisia lisäsairauksia, jotka kehittyvät hiljalleen vuosien aikana. Tällaisia ovat muun muassa munuaissairaudet ja silmän verkkokalvosairaus eli retinopatia, joka heikentää näkökykyä.

Diabetekseen ei ole varsinaista parannuskeinoa, mutta sen aiheuttamiin oireisiin voi vaikuttaa itse noudattamalla terveitä elämäntapoja, harrastamalla liikuntaa ja käyttämällä lääkärin ohjeiden mukaan tarvittaessa diabeteslääkkeitä (esimerkiksi insuliinia, metformiinia ja sitagliptiinia). Erityisesti tyypin 2 diabeteksen puhkeamista voi ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla, painoa pudottamalla ja liikunnalla. Diabeteksen hoito edellyttää aina säännöllisyyttä ja sitoutuneisuutta.

Erilaiset diabetestyypit

Useimmin diagnosoitavat diabetestyypit ovat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes. Muita mahdollisia tyyppejä ovat raskausdiabetes, MODY- ja LADA-tyypin diabetekset sekä haimasairaudesta johtuva diabetes. Myös erilaiset hormonitoiminnan häiriöt voivat altistaa diabetekselle tai aiheuttaa sen puhkeamisen. Vaikka diabetestyyppien perinnöllisyys ja niille altistavat tekijät ovat osin erilaisia, ne kaikki johtuvat haiman toiminnan muutoksista ja muutosten vaikutuksesta veren sokeripitoisuuteen.

Tyypin 1 diabetes

Tyypin 1 diabetesta kutsutaan usein nuoruusiän diabetekseksi (diabetes mellitus juvenilis), koska se puhkeaa pääsääntöisesti lapsilla ja nuorilla. Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity haimasta, koska insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet. Toisin sanoen elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää elimistön terveitä kudoksia vastaan ja tuhoaa haiman soluja, mikä johtaa haiman toiminnan heikkenemiseen ja insuliinin tuotannon vähenemiseen.

Mikäli haima ei tuota insuliinia, glukoosi ei pysty siirtymään verenkierrosta soluihin, eivätkä solut saa tarvitsemaansa energiaa. Insuliinin puute aiheuttaa tämän takia verensokerin kohoamisen. Vaikka diabetesta on tutkittu paljon, vielä ei osata sanoa, mikä aiheuttaa elimistön immuunijärjestelmän hyökkäämisen omia kudoksiaan vastaan.

Tyypin 1 diabeteksen sairastumiseen vaikuttaa perinnöllinen taipumus, mutta sen kehittymisen syistä ollaan tutkimuksista huolimatta epävarmoja. Mikäli lapsella on tyypin 1 diabetes, todennäköisyys siihen, että hänen sisaruksillaan on sama sairaus, on kuusi prosenttia. Mikäli lapsen isä sairastaa diabetesta, lapsen riski periä sairaus on kahdeksan prosenttia. Mikäli lapsen äidillä on diabetes, lapsi perii sen viiden prosentin todennäköisyydellä.

Tyypin 2 diabetes

Tyypin 2 diabetes on diabeteksen yleisin muoto, jota sairastaa lähes 400 miljoonaa ihmistä. Sitä kutsutaan usein aikuisiän diabetekseksi, koska suurin osa siihen sairastuneista on aikuisia tai vanhuksia. Viime vuosikymmenten aikana lapsilla ja nuorilla todettujen tyypin 2 diabetestapausten määrä on kuitenkin ollut hälyttävässä kasvussa, minkä uskotaan johtuvan muuttuneista ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Tyypin 2 diabetes kehittyy yleensä huomattavasti hitaammin kuin tyypin 1 diabetes, eikä se välttämättä oireile alussa mitenkään. Tämän takia monet eivät edes tiedä sairastavansa tyypin 2 diabetesta. Usein käykin niin, että tyypin 2 diabetes diagnosoidaan sattumalta tai esimerkiksi jonkin valtimosairauden, kuten sepelvaltimotaudin, puhjettua.

Tyypin 2 diabeteksessa keho pystyy tuottamaan ja käyttämään insuliinia, mutta insuliinin määrä jää liian vähäiseksi tai vaihtoehtoisesti kehon solut eivät reagoi siihen normaalisti. On myös mahdollista, että insuliinin tuotanto loppuu vuosien varrella kokonaan. Tyypin 2 diabeteksessa ilmenee jo vuosia ennen varsinaista sairastumista insuliinin tehottomuutta eli insuliiniresistenssiä, mikä tarkoittaa sitä, että insuliinin säätelemä glukoosin siirtyminen verestä soluihin on häiriintynyt. Jotta sokeri siirtyisi soluihin, haima joutuu tuottamaan insuliinia tavallista enemmän. Tämä johtaa siihen, että ajan mittaan haiman insuliinia valmistavat solut väsyvät. Kun haima ei pysty enää tuottamaan tarpeeksi insuliinia, verensokeri nousee ja diabetes puhkeaa.

Noin kolmasosalla ihmisistä on perinnöllinen taipumus tyypin 2 diabetekseen. Perinnöllinen taipumus johtaa kuitenkin vain harvoin diabeteksen puhkeamiseen, jos henkilö on normaalipainoinen ja harrastaa liikuntaa. Ylipaino ja etenkin keskivartalolihavuus altistavat perinnöllisestä taipumuksesta kärsivän diabeteksen puhkeamiselle. Keski-ikäisillä ihmisillä, joilla on yli 15 kiloa ylipainoa, todennäköisyys sairastua tyypin 2 diabetekseen on yli kymmenkertainen normaalipainoisiin verrattuna.

Diabetes erot

Muut diabetestyypit

Raskausdiabeteksella tarkoitetaan raskauden aikana ensimmäisen kerran todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Raskausdiabetes aiheuttaa veren sokeripitoisuuden suurenemisen raskauden aikana. Verensokeri normaalistuu kuitenkin yleensä synnytyksen jälkeen. Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat äidin ylipaino ja yli 40 vuoden ikä, munasarjojen monirakkulatauti (PCOS) sekä aiemman raskauden aikana todettu raskausdiabetes. Tilastojen mukaan raskausdiabeteksen määrä on lisääntynyt Suomessa viime vuosina, ja se todetaan nykyisin noin kymmenellä prosentilla synnyttäjistä. Jos raskausdiabeteksen diagnosoinnin jälkeen ei ryhdytä ennalta ehkäiseviin toimiin, lähes 30 prosentille kehittyy myöhemmin tyypin 2 diabetes.

MODY eli aikuistyypin diabetes nuorena on perinnöllinen diabetestyyppi, jota esiintyy alle viidellä prosentilla diabeetikoista. Se periytyy vallitsevasti, joten jos toisella vanhemmista on kyseinen sairaus, puolet lapsista perii sen. MODY alkaa nimensä mukaisesti jo nuorella iällä, useimmiten teini-iässä, ja sitä on montaa eri alatyyppiä. MODYssa verensokeri on usein vain lievästi kohonnut ja elimistö reagoi hyvin suun kautta otettaviin diabeteslääkkeisiin. MODYa hoidetaan ruokavaliolla ja insuliinin erittymistä tehostavilla lääkkeillä.

LADA on tyypin 1 diabeteksen alamuoto, jota esiintyy pääasiassa yli 35-vuotiailla. Se muistuttaa varhaisvaiheessa tyypin 2 diabetesta. Insuliinipuutoksen vähitellen kehittyessä LADAa hoidetaan samalla tavalla kuin tyypin 1 diabetesta eli insuliinipistoksilla. Noin 10–15 prosenttia diabeetikoista kärsii LADAsta.

Insuliinia tuottavat saarekesolut sijaitsevat haimassa, joten haimasairaudet voivat häiritä niiden toimintaa. Tällaisia haimasairauksia ovat muun muassa sappikivitaudin tai runsaan alkoholin käytön aiheuttaman haimatulehdus, kasvaimet sekä raudankertymäsairaus. Haimasairaudesta johtuvan diabeteksen syy on eriasteinen insuliinin puutos, ja sen hoidoksi tarvitaan suun kautta otettavia diabeteslääkkeitä tai insuliinia.

Diabeteksen yleisyys Suomessa ja maailmalla

Diabetes on hyvin yleinen sairaus. Suomessa arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 50 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa henkilöä ja noin 300 000 tyypin 2 diabeteksesta kärsivää. Lisäksi on arvioitu, että noin 150 000 suomalaista sairastaa diabetesta tietämättään. Suomessa tehtiin 2010-luvulla väestötutkimus, johon osallistui 4 500 keski-ikäistä ja sitä vanhempaa henkilöä. Tutkimukseen osallistuneista kahdeksalla prosentilla (kahdeksan henkilöä sadasta) diagnosoitiin diabetes, josta heillä siihen mennessä ei ollut mitään tietoa.

Diabeetikkojen määrällä mitattuna diabetes on kolmanneksi yleisin kansantauti Suomessa. Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että tyypin 1 diabetesta esiintyy suomalaisilla lapsilla ja nuorilla keskimääräistä enemmän useisiin muihin maihin verrattuna. Joidenkin tutkimuksien mukaan tyypin 1 diabetesta sairastavien määrä on Suomessa asukaslukuun suhteutettuna maailman korkein.

Erot tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen välillä taulukkoluettelossa
Diabetes Tyyppi 1 Diabetes Tyyppi 2
Puhekielessä Nuorten diabetes Aikuisiän diabetes
Luokittelu ICD-10: n mukaan E10: Ensisijainen insuliiniriippuvainen diabetes mellitus E11: Ei ensisijaisesti insuliinista riippuvainen diabetes mellitus
Esiintyvyys 10% diabeetikoista 90% diabeetikoista
Ruumiinrakenne Normaali, laiha, alipainoinen Ylipainoinen
Esiintyvyys Lapset ja nuoret Useimmiten aikuisiällä, harvemmin lapsuudessa
Puhkeaminen Yhtäkkiä Salakavalasti
Syy Autoimmuunisairaus: Beetasolut tuhoutuvat haimassa Perhetausta, liikalihavuus ja liikunnan puute
Insuliinin eritys Puuttuu Insuliinia tuotetaan, mutta se ei toimi kehossa
Hoito Perinteinen insuliinihoito, jatkuva subkutaaninen insuliinihoito Oikeanlainen ruokavalio, terveelliset elämäntavat, suun kautta otettavat hypoglykeemiset aineet, insuliinihoito

Suomessa 2000-luvulla tehdyssä laajassa väestötutkimuksessa tyypin 2 diabeteksesta kärsi sadasta 45–74-vuotiaasta miehestä 16 ja naisesta 11. Toisin sanoen diabetesta esiintyi 16 prosentilla miehistä ja 11 prosentilla naisista. Lisäksi suurin piirtein yhtä monilla todettiin niin kutsuttu esidiabetes, joka on merkki häiriintyneestä sokeriaineenvaihdunnasta ja kehittyy hoitamattomana diabetekseksi. Tyypin 1 diabetes todetaan Suomessa vuosittain kuudella henkilöllä 10 000:sta alle 15-vuotiaasta. Tyypin 1 diabeteksen diagnoosien määrä kasvoi jatkuvasti 2000-luvulle asti, minkä jälkeen se vakiintui nykyiselle tasolleen.

Diabeetikkojen ja erityisesti tyypin 2 diabetesta sairastavien määrän kasvu viimeisten vuosikymmenien aikana johtuu mitä todennäköisimmin nykyisistä ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Erityisesti valmisruokien, hampurilaisaterioiden ja makeisten kasvavan päivittäisen käytön myötä elimistölle haitallisten rasvojen ja sokereiden määrä ravinnossa on kasvanut huomattavasti. Hyvin rasva- ja sokeripitoinen ravinto altistaa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselle.

Myös aiempaa vähäisempi liikunta nostaa diabetesriskiä. Diabeetikoiden kasvavan määrän taustalla on myös väestön ikääntyminen. Saksassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alle 50-vuotiaista vain 2–3 prosenttia kärsii diabeteksesta. Sen sijaan 70-vuotiaiden joukossa diabeetikkojen osuus oli 22 prosenttia. Samaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että saksalainen sairastuu elämänsä aikana diabetekseen 30 prosentin todennäköisyydellä. Arvioiden mukaan suomalaisten vastaava todennäköisyys on noin 28 prosenttia.

Diabetekselle altistavat riskitekijät

Tietyt riskitekijät altistavat erityisesti tyypin 2 diabetekselle, mutta ne eivät automaattisesti aiheuta sen puhkeamista. Huomattavimmat riskitekijät ovat liikaravitsemus, ylipaino ja liikunnan puute. Jopa 70 prosenttia tyypin 2 diabetestapauksista voitaisiin estää elämäntapoja muuttamalla. Muita diabeteksen riskitekijöitä ovat aineenvaihduntasairaudet, korkea verenpaine, häiriöt triglyseridipitoisuuksissa tai HDL-kolesterolissa, erilaiset stressiä aiheuttavat tekijät sekä perheenjäsenen diabetes. On myös huomattu, että yli 4,5-kiloisen lapsen synnyttäneillä naisilla on tavallista suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Häiriintynyttä glukoositasapainoa pidetään usein tärkeimpänä syynä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselle, ja se on yksi niin kutsutun metabolisen oireyhtymän (MBO) riskitekijöistä. Muita metaboliseen oireyhtymään kuuluvia riskitekijöitä ovat ylipaino (erityisesti vyötärölihavuus), kohonneet veren rasva-arvot (kohonneet triglyseridit ja matala HDL-kolesteroli), kohonnut verenpaine sekä insuliiniresistenssi.

Elintavat

Vaikka liiallisesta ravinnosta ja liikunnan puutteesta aiheutuva ylipaino on yksi merkittävimmistä tyypin 2 diabetekselle altistavista tekijöistä, ei ylipaino automaattisesti tarkoita sitä, että sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä tyypin 2 diabetekseen. Myöskään normaalipaino (painoindeksi 18,5–25) ei automaattisesti ehkäise diabeteksen puhkeamista. Tyypin 2 diabeetikoista kuitenkin 80 prosenttia on ylipainoisia. Diabeteksen riskiä pyritään alentamaan painonpudotuksen ja elintapamuutoksen avulla, mutta sekä Yhdysvalloissa että Suomessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että vain alle joka kolmas diabetesriskistä kärsivä hyötyy tällaisista diabetesta ehkäisevistä toimista.

Lapset ottavat ruokailu- ja liikuntatottumuksissa mallia vanhemmistaan ja tekevät valitettavasti usein vanhempiensa tavoin samat virheet, jotka edistävät diabeteksen puhkeamista. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että diabeetikon puolisolla on iästä, painosta, parisuhteen kestosta ja sosioekonomisesta asemasta huolimatta 26 prosentin todennäköisyys sairastua tyypin 2 diabetekseen.

Tutkimuksissa on 2000-luvulla huomattu, että tyypin 2 diabetes saattaa olla sidoksissa asuinpaikkaan. Valmisruokien ja pikaruokaloiden runsaus sekä vähäiset viheralueet tietyllä asuinalueella edistävät alueen asukkaiden tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Mikäli lapsilla ja nuorilla on vain vähän ulkoilu- ja leikkipaikkoja ja he syövät epäterveellistä, huomattavan rasva- ja/tai sokeripitoista ruokaa, tyypin 2 diabeteksen riski kohoaa.

Perinnöllisyys

Tyypin 1 diabetes voi periytyä jommaltakummalta tai molemmilta vanhemmilta lapselle. Mikäli toisella vanhemmalla on tyypin 2 diabetes, lapsella on lähes 50 prosentin todennäköisyys sairastua diabetekseen. Identtisillä kaksosilla riski on melkein 100 prosenttia. Mikäli identtisistä kaksosista toiselle puhkeaa diabetes, puhkeaa se myös toiselle. Toisin sanoen diabeteksen periytymisestä ei voi yksin syyttää geenejä, vaan siihen vaikuttavat myös lukuisat biologiset ja psykososiaaliset tekijät.

Stressitekijät

Erilaiset elimistön stressitekijät, kuten infektiot, traumat, leikkaukset, sairauskohtaukset ja sydäninfarktit, altistavat tyypin 2 diabetekselle. Myös aineenvaihduntasairaudet ja tietyt lääkkeet nostavat diabetesriskiä. Muiden sairauksien tai lääkkeiden aiheuttamaa diabetesta kutsutaan joissakin yhteyksissä tyypin 3 diabetekseksi.

Diabeteksen ensimerkit ja oireet

Tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes aiheuttavat samankaltaisia oireita. Tyypin 2 diabetes oireilee usein huomaamattomasti ja kehittyy salakavalasti, kun taas tyypin 1 diabeteksen oireet voivat kehittyä nopeasti jopa muutamassa päivässä tai viikossa. Koska tyypin 2 diabeteksen oireet jäävät usein huomaamatta, sen diagnosointikin viivästyy monesti lähes 10 vuotta. Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetes aiheuttavat seuraavia oireita:

Diabetes oireet
  • Janoisuus ja lisääntynyt virtsaamistarve johtuvat siitä, että suurin osa elimistössä olevasta glukoosista pysyy verenkierrossa, eikä elimistö pysty hyödyntämään sitä polttoaineenaan. Elimistö yrittää päästä liiallisesta glukoosista eroon lisäämällä virtsaneritystä. Tyypin 2 diabetes huomataankin usein terveydenhoidossa silloin, kun virtsatestin sokeripitoisuus on kohonnut. Virtsaamistarpeen lisääntyminen näkyy erityisesti öisin.
  • Nälkäisyys ja väsymys johtuvat siitä, että elimistössä on liian vähän insuliinia. Elimistö muuttaa ravinnon sisältämät hiilihydraatit glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja jota solut käyttävät polttoaineenaan. Mikäli insuliinin määrä elimistössä ei ole riittävän suuri tai solut ovat insuliiniresistenttejä, glukoosi ei pääse solujen käyttöön. Tämä johtaa energiavajeeseen, mikä aiheuttaa jatkuvan nälkäisen ja väsyneen olon.
  • Suun tuntuminen kuivalta sekä ihon kuivuus ja kutiseminen johtuvat siitä, että elimistö käyttää nesteitään erittääkseen tavallista enemmän virtsaa. Lisääntyneen virtsanerityksen takia elimistössä on tavallista vähemmän nesteitä esimerkiksi suuta ja ihoa varten. Ihon kuivuminen ja vahingoittuminen altistavat erilaisille hiivasieni- ja bakteeritulehduksille, sillä sienet ja bakteerit käyttävät sokereita ravintonaan. Tulehduksia esiintyy erityisesti sormien ja varpaiden väleissä sekä intiimialueilla. Lisäksi erityisen kasvojen iho voi punoittaa (rubeosis diabetica).
  • Suun tuntuminen kuivalta sekä ihon kuivuus ja kutiseminen johtuvat siitä, että elimistö käyttää nesteitään erittääkseen tavallista enemmän virtsaa. Lisääntyneen virtsanerityksen takia elimistössä on tavallista vähemmän nesteitä esimerkiksi suuta ja ihoa varten. Ihon kuivuminen ja vahingoittuminen altistavat erilaisille hiivasieni- ja bakteeritulehduksille, sillä sienet ja bakteerit käyttävät sokereita ravintonaan. Tulehduksia esiintyy erityisesti sormien ja varpaiden väleissä sekä intiimialueilla. Lisäksi erityisen kasvojen iho voi punoittaa (rubeosis diabetica).
  • Näön sumentuminen johtuu silmien linssien eli mykiöiden turvotuksesta, jonka aiheuttavat elimistön nestemäärän väheneminen ja lisääntyneen glukoosimäärän osmoottinen vaikutus. Linssien turvotessa niiden muoto muuttuu, mikä johtaa näön epätarkkuuteen ja näkökyvyn heikkenemiseen.

Diabetes voi aiheuttaa miehille erektiohäiriöitä tai pahimmassa tapauksessa jo impotenssia. Diabeteksen myötä riski erektiohäiriöiden saamiseen kolminkertaistuu verrattuna terveisiin miehiin. Syy tähän on se, että korkea verensokeri rasittaa ja vaurioittaa verisuonistoa ja heikentää näin verenvirtausta penikseen ja peniksessä. Erektiokykyyn vaikuttavat myös diabeteksen mahdollisesti aiheuttamat hermovauriot sekä diabeteslääkkeiden sivuvaikutukset. Noin 50 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista miehistä kärsii erektiohäiriöistä kymmenen vuoden sisällä diagnoosin saamisesta.

Diabetes voi aiheuttaa erilaisia lisäsairauksia, jotka kehittyvät hiljalleen vuosien aikana. Useimmat niistä johtuvat suurentuneesta veren sokeripitoisuudesta. Mitä suurempi verensokeri keskimäärin on, sitä suurempi lisäsairauksien riski on. Koska kohonnut verensokeripitoisuus vahingoittaa pieniä verisuonia eli hiussuonia ja valtimoita, sen seurauksena tiettyjen elinten toiminta voi häiriintyä vakavasti.

Kohonnut verensokeri voi aiheuttaa silmän verkkokalvosairauden eli retinopatian, joka ajan mittaan heikentää näkökykyä. Toinen merkittävä lisäsairaus on munuaissairaus eli nefropatia, joka voi vuosien kuluessa aiheuttaa vaikean munuaisten vajaatoiminnan. Kolmas merkittävä lisäsairaus on ääreishermoston häiriö eli neuropatia, joka ilmenee särkyinä ja tunnottomuutena etenkin alaraajoissa. On mahdollista, että tyypin 2 diabetes diagnosoidaan vasta henkilön hakeuduttua lääkärin vastaanotolla lisäsairauksien oireillessa.

Ykköstyypin diabeteksen mahdolliset oireet

Tyypin 1 diabetes voi aiheuttaa myös huomattavaa laihtumista, mikä johtuu siitä, ettei elimistö saa riittävästi energiaa ravinnosta. Tällöin se alkaa käyttää kehon olemassa olevia rasvavarastoja ja lihasmassaa energian saantiin. Toinen tyypin 1 diabeteksen tyypillinen oire on pahoinvointi ja siihen liittyvä oksentelu. Elimistön polttaessa kehon rasvoja muodostuu ketoneita, jotka voivat aiheuttaa vakavimmillaan hengenvaarallisen ketoasidoosin eli happimyrkytyksen.

Kakkostyypin diabeteksen mahdolliset oireet

Tyypin 2 diabetes voi aiheuttaa edellä lueteltujen oireiden lisäksi huomattavaa väsymystä etenkin ruokailun jälkeen, masennusta, ärtyisyyttä sekä tulehdusherkkyyttä. Tyypin 2 diabetes ehtii usein edetä pitkälle ennen diagnoosia, ja jatkuvasti koholla oleva verensokeri voi muun muassa aiheuttaa kipuja ja tunnottomuutta jaloissa sekä hidastaa haavojen paranemista.

Etenkin tyypin 2 diabetesta sairastavilla esiintyy tavallista enemmän valtimotautia ja siihen liittyviä sairauksia, kuten sydäninfarkteja ja aivoverenkierron häiriöitä. Riski näiden saamiseen on diabeetikolla haiman toiminnan muutosten takia 2–3 kertaa suurempi kuin muilla. Tämän takia valtimotaudin ehkäisy on keskeinen osa diabeteksen hoitoa.

Diabeteksen diagnosoiminen

Maailmassa on noin 415 miljoonaa diabeetikkoa, joista 90 prosentilla on tyypin 2 diabetes. Useimmiten tyypin 2 diabetes diagnosoidaan vasta noin kymmenen vuotta sen puhkeamisen jälkeen. Ajoissa tehdyn diagnoosin sanotaan lisäävän diabeetikoiden elinajanodotetta noin 1,5 vuodella.

Mahdollisimman aikainen diagnoosi helpottaa diabeteksen hoitoa ja ehkäisee muun muassa lisäsairauksien puhkeamista, mutta länsimaissa arvioidaan kuitenkin olevan jopa 73,8 miljoonaa diabeetikkoa, jotka eivät joko lainkaan ole tietoisia sairaudestaan tai jotka kärsivät diabeteksen oireista mutta heillä ei ole diagnosoitua diabetesta. Eri puolilla maailmaa on laadittu erilaisia suunnitelmia diabetestapausten vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi, mutta niiden toteen laittaminen on osoittautunut vaikeaksi.

Diabetes mellitus (diabetes) syyt ja riskitekijät taulukkomuodossa:
Tyyppi 1: Tyyppi 2:
Perinnölliset tekijät Toksiinit (esim. Nitrosamiinit) Virusinfektio Tietyt ympäristötekijät (esimerkiksi liian lyhyt imettäminen synnytyksen jälkeen)
Liiikunnan puute Ylipaino (epäterveellinen ruokavalio) Geneettiset tekijät ja ikä Tietyt (diabetogeeniset) lääkkeet

Diabeteksen määritelmänä on se, että verensokeri eli veriplasman glukoosipitoisuus on pysyvästi, yön yli kestäneen paastonkin jälkeen 7,0 mmol/l tai sitä suurempi. Normaalin verensokerin yläraja on 6,0 mmol/l. Jos paaston jälkeinen verensokeri eli niin kutsuttu paastoverensokeri on 6,1–6,9 mmol/l, tilaa kutsutaan heikentyneeksi paastosokeriksi tai kohonneeksi paastoplasman sokeriksi. Vaikka heikentynyt paastosokeri ei välttämättä ole paljonkaan normaalin verensokerin ylärajan yläpuolella, se voi kuitenkin ajan kuluessa kehittyä tyypin 2 diabetekseksi, ellei siihen ja elintapoihin kiinnitetä huomiota.

Diabeteksen diagnosoimisessa voidaan käyttää myös glukoosikoetta eli sokerirasituskoetta, jossa verensokeri mitataan kaksi tuntia sen jälkeen, kun testattava henkilö on nauttinut 75 grammaa glukoosia. Jos verensokeri on kahden tunnin kuluttua yli 11 mmol/l, kyseessä on diabetes. Mikäli kahden tunnin jälkeinen verensokeriarvo on 7,8–11,0 mmol/l, tilaa nimitetään heikentyneeksi glukoosinsiedoksi, joka voi kehittyä myöhemmin tyypin 2 diabetekseksi.

Heikentynyt paastosokeri ja heikentynyt glukoosinsieto merkitsevät sitä, että elimistön sokeriaineenvaihdunta on häiriintynyt. Tällaisessa tapauksessa henkilöllä diagnosoidaan niin kutsuttu esidiabetes, koska häiriö vuosien kuluessa hyvin todennäköisesti etenee ja muuttuu "oikeaksi" diabetekseksi.

Diabeteksen diagnosoimiseen riittää nykyisin myös HbA1c:n määritys verestä. Aiemmin sen määrittämistä ei pidetty tarpeeksi vahvana perusteena diabeteksen diagnosoimiselle. HbA1c tarkoittaa glykatoitunutta hemoglobiinia, joka on punasoluissa esiintyvän hemoglobiinin muoto, jota käytetään mittaamaan veren kolmen kuukauden aikaista keskimääräistä verensokeritasoa. HbA1c-testin keskiarvo rajoittuu kolmeen kuukauteen, koska normaalia hemoglobiinia ja A1C:tä sisältävien punasolujen elinikä elimistössä on noin neljä kuukautta. HbA1c-koetta kutsutaan puhekielessä usein sokerihemoglobiiniksi, sokeriprosentiksi ja pitkäsokeriksi. Jos HbA1c:n arvo on kahdessa eri mittauksessa 48 mmol/l tai enemmän, kyseessä on diabetes.

Diabetes siis diagnosoidaan, kun

  • satunnainen tai sokerirasituskokeessa mitattu verensokeri on korkeampi kuin 11 mmol/l vähintään kahdella eri mittauskerralla tai
  • paastoveren sokeripitoisuus plasmassa on 7,0 mmol/l tai enemmän tai
  • HbA1c-arvo on 48 mmol/l tai enemmän

Mikäli henkilön kaikki oireet viittaavat diabetekseen, yksi poikkeava mittaustulos riittää diagnoosin tekemiseksi. Mikäli kohollaan olevan verensokerin ohella henkilöllä ei esiinny muita diabetekseen viittavia oireita, poikkeavia mittaustuloksia pitää olla vähintään kaksi diagnoosin tekemiseksi.

Vaikka diabetes on yleinen sairaus, läheskään kaikki diabeetikot eivät halua kertoa diagnoosistaan. Haastatteluiden mukaan 20 prosenttia diabeetikoista ei puhu lainkaan sairaudestaan. Sen sijaan noin 49 prosenttia kertoo siitä avoimesti ja 31 prosenttia valitsee tilanteen ja keskustelukumppanin perusteella, aikooko kertoa diabeteksestaan.

Diabeteksen hoito ja hoidon tavoitteet

Diabetes on krooninen pitkäaikaissairaus, jota ei voi parantaa mutta sen oireita voidaan lievittää ja etenemistä hidastaa. Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri mahdollisimman lähelle normaalia tasoa. Erityisesti tyypin 2 diabeteksen hoidossa hyödynnetään ruokavaliomuutoksia sekä liikuntaa. Hoidolla pyritään verensokerin laskemisen lisäksi ehkäisemään myöhemmin mahdollisesti ilmeneviä diabeteksen aiheuttamia terveyshaittoja, kuten verisuonien, hermoston, silmien ja sisäelinten vaurioita. Erityishuomiota kiinnitetään sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn, koska diabetes nostaa niiden puhkeamisen todennäköisyyttä.

Ykköstyypin diabeteksen hoito

Tyypin 1 diabeteksen hoidossa käytetään alusta asti insuliinia, jota on kolmea eri tyyppiä. Perusinsuliini vaikuttaa ympäri vuorokauden, ja se säätelee sokerin vapautumista elimistössä erityisesti yöllä ja aterioiden välillä. Aterioiden yhteydessä käytetään ateriainsuliinia ja tilapäisesti kohonneen verensokerin hoitamiseen tarvittaessa korjausinsuliinia. Kaikki insuliinit pistetään ihon alle rasvakudokseen. Tavallisimpia pistopaikkoja ovat vatsa sekä reisien ja pakaroiden alue.

Insuliinin tarve vaihtelee yksilöllisesti, ja osa potilaista tarvitsee sitä suuremman määrän kuin toiset. Sairauden varhaisvaiheessa insuliinin tarve on vähäisempi kuin sen edetessä. Perusinsuliinina käytetään uusia pitkävaikutteisia insuliinijohdoksia tai pitkään käytössä ollutta keskipitkävaikutteista NPH-insuliinia. Perusinsuliinia annostellaan yleensä kaksi kertaa päivässä, sekä aamulla että illalla. Pistoksen lisäksi perusinsuliinin tarpeesta voidaan huolehtia insuliinipumpulla, joka annostelee pikainsuliinia jatkuvasti ihon alle.

Ateriainsuliinina käytetään pikavaikutteisia insuliinijohdoksia tai tavallisia lyhytvaikutteisia ihmisinsuliineja. Pikainsuliini pistetään välittömästi tai hieman ennen ateriaa, ja sen vaikutus kattaa vain kyseisen aterian. Lyhytvaikutteinen ateriainsuliini puolestaan pistetään noin puoli tuntia ennen ateriaa, ja sen vaikutus kattaa sekä kyseisen aterian että seuraavan välipalan. Tilapäisesti kohonneiden verensokeriarvojen korjaamiseen ennen ateriaa ja sairauspäivinä käytetään pikainsuliinia.

Insuliinilaadusta riippuen tyypin 1 diabetesta sairastavat tarvitsevat yleensä 1–2 perusinsuliinipistosta ja 3–5 ateriainsuliinipistosta. Periaatteena on se, että pistosajankohdat ja insuliiniannokset räätälöidään jokaisen henkilön elämäntapojen mukaan mahdollisimman hyvin hänelle sopiviksi.

Kakkostyypin diabeteksen hoito

Tyypin 2 diabeteksessa lääkehoitoa ei yleensä tarvita alussa, mikäli diabetes havaitaan varhaisvaiheessa. Tyypin 2 diabeteksen hoidolla on kaksi tavoitetta: verensokerin alentaminen riittävän lähelle normaalia tasoa sekä sepelvaltimotaudin ja aivohalvausten riskin pienentäminen. Verensokerin alentaminen parantaa vointia ja ehkäisee tehokkaasti diabeteksen lisäsairauksien kehittymisen. Painon pudottaminen, aiempaa terveellisemmät ruokailutottumukset ja liikunta edesauttavat kummankin tavoitteen saavuttamista, sillä ne alentavat verensokeria, laskevat verenpainetta ja parantavat veren rasva-arvoja. Tyypin 2 diabeteksen hoidon potilas toteuttaa pääasiassa itse.

Rasvakudoksen liiallinen määrä vatsaontelossa ja maksassa on tärkein tyypin 2 diabeteksen aiheuttaja. Vastaavasti yksi tärkeimmistä toimista tyypin 2 diabeteksen hoitamiseksi on painon pudottaminen. Jo tavallinen laihduttaminen vähentää rasvakudosta vatsaontelosta suhteellisesti enemmän kuin esimerkiksi ihon alta. Jo muutaman kilon painon lasku näkyy verensokeriarvojen selvänä parantumisena. Pelkkä liikuntakin vähentää vatsaontelon rasvakudosta, joten se parantaa verensokeriarvoja ilman painon putoamistakin. Painon pudottamisen teho diabeteksen hoidossa voidaan nähdä konkreettisesti lihavuusleikkauksessa olleilla henkilöillä. Useimmilla hyvin lihavilla diabeetikoilla leikkauksen avulla paino on pudonnut 30–40 kiloa, mikä on lieventänyt tyypin 2 diabetesta tai jopa parantanut sen, jolloin verensokeri pysyy normaalina ilman lääkitystä.

Kohtuullisella, jo muutaman kilon pudottamisella on mahdollista ehkäistä diabeteksen puhkeaminen, ja tämä koskee erityisesti niitä henkilöitä, joilla on esidiabetes eli heikentyneeksi sokerinsiedoksi kutsuttu sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Vielä silloinkin, kun diabetes diagnosoidaan, ylipainoinen henkilö voi painoa pudottamalla, sen jälkeisellä painonhallinnalla ja liikunnalla parantua diabeteksesta vuosikausiksi. Tämän takia jokaisen ylipainoisen diabeetikon hoitoon tulee kuulua tehokas painon pudottaminen. Painon pudottaminen ei edellytä normaalipainoon laihtumista, vaan jo 5–10 prosentin painon aleneminen vaikuttaa tehokkaasti diabetekseen.

Tyypin 2 diabeteksen hoitoon kuuluu aina ruokailutottumusten muuttaminen siten, että verensokerit laskevat mahdollisimman lähelle normaalia tasoa ja verisuonisairauksien riski pienenee. Tärkein ruokailumuutosten tavoite on ruoan päivittäisen energiamäärän vähentäminen. Toinen tärkeä tavoite on kohonneen verenpaineen ja verisuonisairauksien ehkäisy ja hoito. Verenpaineen kannalta on tärkeää, ettei ruoan suolamäärä ole liian suuri. Veren kolesterolin kannalta kovan eli tyydyttyneen rasvan määrää tulee rajoittaa. Lisäksi tulee siirtyä käyttämään terveellisiä kasviöljyjä.

Ruokaan ja ruokailutottumuksiin liittyy useita periaatteita tyypin 2 diabeteksen hoidossa, ja niiden noudattaminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi diabeteksen oireiden lievittämisessä ja verensokerin alentamisessa. Tällaisia periaatteita ovat muun muassa:

  • Kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulee syödä runsaasti, päivittäin noin 400–500 grammaa. Ne auttavat painonhallinnassa ja sisältävät niin kutsuttuja hitaita hiilihydraatteja eli hitaasti suolesta imeytyviä hiilihydraatteja. Tällaiset hiilihydraatit suurentavat verensokeria vain vähän.
  • Täysin sokerittomiin tuotteisiin ei tarvitse siirtyä. Poikkeuksena ovat sokeripitoiset virvoitusjuomat ja mehut sekä täysmehut, joita kannattaa välttää, koska ne sisältävät ylimääräisiä kaloreita ja nostavat verensokeria nopeasti. Myös muita "nopeita" hiilihydraatteja, kuten vaaleaa leipää, pullaa ja leivonnaisia, kannattaa välttää.
  • Kuitupitoisten ruokien käyttöä pyritään lisäämään merkittävästi. Tärkeimmät ja parhaimmat kuidun lähteet ovat kokojyväviljatuotteet, leivät, puurot ja sokeroimattomat myslit.
  • Ylimääräisiä välipaloja ei tyypin 2 diabeteksessa yleensä tarvita eikä niitä kannata käyttää. Välipaloja käytetään vain silloin, kun ateriavälit ovat niin pitkät, että nälästä on välillä syytä päästä eroon. Välipalat voivat myös yksilöllisesti olla tarpeen (erityisesti liikunnan yhteydessä), jos diabeetikko käyttää pitkävaikutteisia insuliinin eritystä lisääviä tabletteja tai insuliinihoitoa. Tyypin 1 diabeteksessa välipalat ovat olennainen osa ruokailurytmiä ja insuliinin säännöllistä käyttöä.

Liikunta auttaa diabeteksen hoidossa kahdella tavalla: se edistää laihtumista ja painonhallintaa sekä lisää solujen insuliiniherkkyyttä. Laihtuminen ja painonhallinta parantavat merkittävästi sokeriaineenvaihduntaa, ja liikunta lisää solujen insuliiniherkkyyttä, mikä alentaa verensokeria ilman painon putoamistakin. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävän liikunnan tärkein piirre on sen säännöllisyys.

Liikunnaksi riittää terveysliikunta eli vähintään puolen tunnin kävelyä vastaava liikkuminen useimpina päivinä. Arkiliikunta eli jalkojen ja muiden lihasten ahkera käyttäminen päivän askareiden yhteydessä lasketaan niin ikään liikunnaksi. Arkiliikunnan määrää voidaan mitata askelmittarilla. Tutkimuksissa on havaittu, että noin 10 000 päivittäistä askelta edistää painonhallintaa ja on siten hyvä tavoite tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

Diabeteslääkitys aloitetaan yleensä vasta silloin, kun verensokerin sokerihemoglobiini on ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta noin 50 mmol/l. Ylipainoisella diabeetikolla hoito aloitetaan useimmiten metformiinilla. Jos sen teho ei yksin riitä, siihen voidaan yleensä yhdistää tilanteen mukaan muita suun kautta otettavia lääkkeitä. Mikäli näillä lääkkeillä ei saada aikaan toivottua tulosta eli sokerihemoglobiini on jatkuvasti yli 53 mmol/l, hoitoon lisätään nykyisin yleensä myös suolistohormoneihin vaikuttava lääkepistos. Ajan kuluessa lääkehoitoon voidaan lisätä myös insuliini, mutta sen käyttäminen on nykyisin vähentymässä.

Diabeteksen hoidossa käytettävä metformiini kuuluu biguanidien lääkeryhmään. Biguanidit on kehitetty ainoastaan tyypin 2 diabeteksen hoitoon, ja niiden avulla pystytään säätelemään verensokeria. Edellytys metformiinin käytölle on se, että tyypin 2 diabeteksesta kärsivän haima kykenee vielä tuottamaan insuliinia. Metformiini laskee glukoosin tuotantoa elimistössä, hidastaa glukoosin imeytymistä suoliston limakalvojen kautta vereen ja alentaa insuliiniresistenssiä. Myös verensokerin äkillinen kohoaminen voidaan estää metformiinilla. Metformiini parantaa myös insuliinin vaikutusta nopeuttamalla sen imeytymistä lihassoluissa.

Tyypin 2 diabeteksen hoidossa voidaan käyttää myös sitagliptiinia, joka kuuluu niin kutsuttuihin DDP-4-estäjiin. Sitagliptiini lisää insuliinin eritystä haimasta ja jarruttaa maksan sokerituotantoa vaikuttamalla inkretiineihin eli maha-suolikanavan hormoneihin. Lisäksi se vähentää glukagoni-nimisen hormonin erittymistä haimasta syömisen jälkeen, mikä puolestaan vähentää maksassa tapahtuvan glukoosin syntymistä ja kulkeutumista verenkiertoon. Sitagliptiini alentaa veren sokeripitoisuutta ainoastaan silloin, kun se on koholla. Sitagliptiini sopii tarvittaessa käytettäväksi samaan aikaan esimerkiksi metformiinin tai insuliinin kanssa tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

 

Lähteet:

  1. Diabeteksen oireet ja toteaminen, Diabetesliitto 2017: diabetes.fi
  2. Diabetes on monta diabetesta, Diabetesliitto 2017: diabetes.fi
  3. Hemoglobiini HbA1c (B-HbA1c), Eskelinen, Seija Duodecim Terveyskirjasto 2016: terveyskirjasto.fi
  4. Diabetes, Käypä hoito 2016: kaypahoito.fi
  5. Tyypin 1 diabeteksen hoito, Mustajoki, Pertti Duodecim Terveyskirjasto 2015: terveyskirjasto.fi
  6. Tyypin 2 diabeteksen hoito, Mustajoki, Pertti Duodecim Terveyskirjasto 2016: terveyskirjasto.fi
  7. Diabetes ("sokeritauti"), Mustajoki, Pertti, Duodecim Terveyskirjasto 2017: terveyskirjasto.fi
  8. Diabetes, THL 2014: thl.fi

Sivu julkaistu: 1.12.2017

Näin palvelumme toimii
    • Valitse hoitosi

      Valitse lääke, jonka haluat tilata, ja tämän jälkeen määritä haluamasi pakkauskoko ja annostus.

    • Täytä luottamuksellinen konsultaatiokaavake

      Täytä lääketieteellinen konsultaatiokaavake, jonka avulla lääkärisi saa tietoa terveyteesi liittyen, ja voi varmistaa lääkkeen olevan sinulle sopiva.

    • Doctor issues prescription

      Once our online doctor checks your medical form, a prescription is created and sent directly to our pharmacy who will then dispatch your medication.

    • Medication delivered the very next day

      Our registered UK pharmacy will complete a final dispatch check ensuring you receive the right treatment the following day.